Australian perustuslaki (Constitution of Australia) toimii Australian ylimpänä lakina. Australian perustuslaki on kirjoitettu perustuslaki, toisin kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Uudessa-Seelannista, joilta kirjoitettu perustuslaki puuttuu.[1] Perustuslaki tuli voimaan 1. tammikuuta 1901 ja se antoi kuudelle siirtokunnalle osavaltion aseman uudessa liittovaltiossa.[2]
Perustuslaissa Australia määritellään perustuslailliseksi monarkiaksi ja liittovaltioksi, ja siinä määritellään liittovaltion ja osavaltioiden suhteet sekä toimeenpanovallan, lainsäätäjän ja oikeuslaitoksen rakenne ja toimivalta.[3] Poikkeuksellisesti Australian perustuslaissa ei ole lueteltu yksilönoikeuksia (Bill of Rights), joskin ne saattavat löytyä maan joidenkin osavaltioiden perustuslaeista.
Perustuslaissa taataan vain viisi yksilönoikeutta:
Sanan- ja ilmaisunvapautta ei löydy Australian perustuslaista sellaisenaan.[5][6] Australian perustuslakia voidaan muuttaa vain kansanäänestyksissä ja kansanäänestyksessä vaaditaan tuplaenemmistö; sekä enemmistö australialaisista äänestäjistä että enemmistö äänestäjistä enemmistöstä osavaltioista täytyy kannattaa perustuslain muutosta.[7]
Perustuslaki laadittiin 1890-luvulla useissa konventeissa, joita järjestivät kuuden Brittiläisen imperiumin dominioiden edustajat Australiassa. Lopullinen luonnos hyväksyttiin sitten kansanäänestyksessä, ja se tarvitsi myös Britannian parlamentin Westministerin suostumuksen.[2]
Australian perustuslain 6. kohta, jossa määritellään Australiaan kuuluvat alueet, mahdollistaa Uuden-Seelannin liittymisen yhdeksi Australian osavaltioksi.[8] Vuonna 1901 Uuden-Seelannin valtuuskunta kuitenkin hylkäsi ehdotuksen Australiaan liittymisestä. Yhtenä syynä olivat näiden kahden eriävät kauppaintressit. Vapaakauppasopimus Australian ja Uuden-Seelannin välillä allekirjoitettiin vuonna 1965.[9]